Epilän kylpylä

Epilän MIKÄ?

Oletko kuullut puhuttavan Epilän kylpylästä? Minä en.

Törmäsin kertomukseen sattumalta, etsiessäni tietoa Tampereen seudun historiasta. Tuo junaratojen väliin jäänyt Epilänharjun alue, ja jyrkästi alaspäin laskeutuva unohdettu ryteikkö - siitä oli pakko ottaa selvää! Googlettamalla Epilän kylpylästä löytyy kyllä tekstiä ja tietoa. Mitä enemmän luin, sitä enemmän teki mieli lähteä paikan päälle.

Tampereella, Epilänharjun kupeessa sijaitsee jääkauden aikana muodostunut harjukuoppa, eli suppa.

Epilänharjulla, supan vieressä sijaitsi myös aikanaan Rauhalinna - Sahanterä Oy:n omistajan, Sixtus Syrjäsen huvila. Huvila on purettu jo 80-luvulla, ja paikalle on rakennettu kaupunkilaisia paremmin palvelevia asuntoja. Asuinalueen reunamilla, junaradan varressa seisoo kuitenkin yhä tukevasti pystyssä oleva kivisilta/kaariportti. Kaariportti seisoo tummana ja tuimana - ikäänkuin vartioimassa supan pohjalta löytyvää Sixtuksen paratiisia.

"Yksityisalue, läpikulku kielletty." - portin toiselta puolelta alkaa asuinalue.  Tässä kohtaa on kuitenkin hyvin helppo kuvitella Syrjäsen perheineen ja ystävineen kävelleen Rauhalinnan pihamaalta sillan kierreportaat alas, ja kaariportin ali puutarhaan - kylpyläparatiisiin.

Nämä rakennelmat ovat nähtävissä myös junaradan varrelta. Kuinka moni niihin on kiinnittänyt huomiota?

Historia huokuu hengitysilmassa

Epilänharjun ulkoilureitin vieressä pilkottaa betonimuuri. Rinnettä alas lähtee pieni polku, jota pitkin kävellessä laskeutuu kuin toiseen maailmaan.

Palataan ajassa taaksepäin. Eletään 1930-luvun lamaa. Tehtaanomistaja Syrjänen päättää tehtaan tilauskantojen vähennyttyä työllistää työntekijöitään lamasta huolimatta - rakentamalla perheelleen kesänviettopaikan. Rauhalinnan vierestä laskeutuvaa rinnettä aletaan porrastamaan betonimuureilla, ja pengertämään rinteitä hyötykasveilla.

Vuosi 2014 - Rinnettä reunustavat muurit ovat yhä pystyssä.

Pieni pala paratiisia

Aikanaan, Porin rautatien ratapenkan rakentamisen seurauksena suppakuopan pohjalle on valunut vettä - lammeksi asti. Ehkäpä juuri tuosta kuopan pohjalla olevasta lammesta Sixtus Syrjänen on aikanaan saanut idean vehreälle kylpylälleen?

Rinnettä alaspäin vie polku, aina kuopan pohjalle asti. Ilma sakenee, on heinäkuun helteinen iltapäivä. Kuumaa ja kosteaa - kuin viidakossa. Viidakolta tuo paikka tuntuu muutenkin, kasvillisuutta on paljon. Sydän hakkaa rinnassa kun vihdoin näen lammen. Lammen keskellä komeilee Sixtus Syrjäsen rakentama pieni saari. Saarelle johtavan kaarisillan teräsrakenteet ovat yhä paikallaan. Muistona menneestä.

Vaikka tuo lampi onkin rehevöitynyt, täynnä epämääräistä roinaa, ja saarikin on pelkkä ryteikkö - voi silti kuvitella kuinka kaunis ja virkistävä tuo paikka on aikanaan ollut. Kaupunkilaisten oma paratiisi.

Minun oli pakko päästä kiertämään koko lampi ympäri, vaikka polkua sinne ei johtanutkaan, ja maasto oli ryteikköä ja nokkosta. Silti - pakko oli mennä. 

Kylpyläpaviljonki

Lammen rannassa, rautasillan luona kohoaa torni. Tai se mitä siitä on jäljellä. Lähemmäs mentäessä alkaa hahmottumaan paviljongin, kylpyläkatoksen betonirakenteet. Ihmisen tuhotekojen lisäksi luonto on tuossa paikassa ottanut vallan. Romahtaneet rakennukset on spraymaalattu, mutta tavallaan maalaukset tuovat mukavaa kontrastia kaiken tuon betonin ja vihreyden keskellä.

Uskaltaudun kävelemään kylpyläkatoksen alla. Puut ovat kumartuneet ja kasvillisuus kietoutunut kauniiksi vihreäksi jatkeeksi katokselle. Viinimarjapensaat muistuttavat ennemmin köynnöksiä.

Kiipeän kurkkimaan tornin sisällä olevia kierreportaita, ja käsittääkseni käymälää. Tuo kaikki on jotenkin taianomaisen vihreyden ympäröimänä lumoavaa. Oli romua ja graffitteja tai ei - pystyn silti kuvittelemaan paikan entisessä loistossaan.

Elämys

Kaupunki on lunastanut maat itselleen 1980-luvulla, ja Syrjästen huvila on purettu. Kylpylä on kuitenkin jäänyt käyttämättömäksi ja vailla kunnossapitoa jo kauan ennen sitä. Lukemani mukaan käyttö väheni, ja kesänviettopaikka jäi unholaan jo 1950-luvun jälkeen.

Puutarhan pensaita ja puita ovat ihmiset käyneet kaivamassa ylös, myös betonirakenteet ovat osittain ihmisen, osittain luonnon tuhoamia. Ihmisen jäljiltä alueella on paljon epämääräistä romua ja pullonsirpaleita - alueella kannattaa siis liikkua todella varovasti.

Kyllä - kaikesta romusta ja sotkusta huolimatta Minä pidin kylpylän raunioita upeana. Suosittelen käymään alueella, paikka on elämys.

- Noora




Lähteet, ja lisää juttuja Epilän kylpylästä:

* http://melontareitit.com/puskajussi/epilan-kylpyla  (Tuolta sivustolta löytyy muuten WANHA kuva kylpylästä - mielenkiintoista!)

* http://yle.fi/uutiset/epilan_kylpyla_oli_ainoa_lajissaan/5915429

* http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/76344-roomalaisen-kylpylan-rauniot-loydettiin-uudelleen-epilasta

* http://turistinakotikaupungissani.blogspot.fi/2012/07/katseilta-piilossa.html

* http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2009/03/epilan-kadonnut-muotopuutarha-lamalaake.html